Trumpin petos Rojavaa kohtaan paljastaa selkeästi äärioikeistolaisten tyrannien – kuten Trump tai Turkin presidentti Erdogan – ja Isisin kaltaisten jihadistiryhmien välisen symbioosin. Se myös muistuttaa meille, ettemme voi luottaa yhteenkään valtioon, puolueeseen tai armeijaan rauhan takaamiseksi. Rauhan voi taata ainoastaan horisontaalinen järjestäytyminen.

Pohjois-Syyriassa sijaitsevan Rojavan asukkaat – niin kurdit kuin arabitkin – olivat Isisin vastaisen taistelun eturintamassa, menettäen vuosien sodankäynnin aikana tuhansia kaatuneita. Heti kun Isis oli voitettu, Yhdysvaltain hallitus huijasi Rojavan asevoimia (SDF) purkamaan linnoitteensa Turkin vastaiselta rajalta. Yhdysvallat lupasi turvata alueen rauhan, ja suostutteli Rojavaa luopumaan muista kansainvälisistä liittolaisistaan. Heti kun Rojavan asukkaat oli tehty puolustuskyvyttömiksi Trump antoi Turkille luvan hyökätä.

Valtioiden rajat ja niiden merkitys on yksi Trumpin vakioaiheista. Hän ei kuitenkaan ilmiselvästi kunnioita niitä käytännössä, aivan niinkuin häntä ei käytännössä kiinnosta terrorismin vastainen taistelukaan. Nyt kun Isis on menettänyt kaikki maa-alueensa ja kymmeniä tuhansia sen taistelijoita viruu SDF:n sotavankeina, on Turkin hyökkäys Syyriaan ainut asia joka saattaisi mahdollistaa Isisin paluun.

Isisin ollessa vahvimmillaan raportoitiin laajalti siitä miten Turkki katsoi sormiensa läpi alueensa kautta kulkevia Isisin vapaaehtoisia, aseita ja muita resursseja. Jopa Brett H. McGurk – Trumpin entinen edustaja Isisin vastaiseen liittoumaan – on väittänyt Turkin hyökkäyksen mahdollistavan Isisin uudelleenryhmittymisen ja paluun. Trump on perustellut päätöstään sallia Turkin hyökkäys Syyriaan muun muassa sillä, ettei yhdysvaltalaisten veronmaksajien tulisi enää maksaa Isis-taistelijoiden vangitsemisesta koituvia kuluja. Yhdysvallat ei ole todellisuudessa koskaan maksanut siitä senttiäkään, vaan Isis-taistelijoiden vangitsemisen on järjestänyt kokonaisuudessaan SDF. Trumpin todellinen tavoite on antaa Erdoganin tehdä etnisiä puhdistuksia kurdeja vastaan ja epävakauttaa Lähi-itää entisestään. Turkin viranomaiset kuvailevat johdonmukaisesti kurdien organisaatioita – kuten Kurdistanin Työväenpuolue PKK:ta – vaarallisemmiksi vastustajiksi kuin Isis.

Trumpin ja Erdoganin kaltaiset kansankiihottajat hyötyvät Isisin kaltaisten ryhmien levittämästä terrorista. Kyseiset ryhmät ovat nimittäin ainoa asia joka saa heidän autoritäärisen politiikkansa näyttämään verrattain hyvältä. Tämä uusin tragedia sopii vanhaan kuvioon, jossa al-Qaedan taistelijoita varustettiin Afganistanissa CIAn rahoilla ja George Bushin määräämä Irakin miehitys loi Isisin nousulle täydelliset olosuhteet katkeroittamalla väestön ja jättämällä valtavan määrän sotilaskalustoa jihadistien ulottuville.

Kuten väitimme jo 2015, Isisin Pariisiin tekemien iskujen jälkimainingeissa:

Eurooppalaisten nationalistien ja Isisin fundamentalistien välillä vallitsee hyytävä symmetria. Nationalistit haluaisivat jakaa maailman suljettuihin yhteisöihin joissa kansalaisuuden avulla toteutetaan eräänlaista kasti-järjestelmää; Euroopan historia osoittaa että täten jaetussa maailmassa perimmäinen ratkaisu kaikkiin ongelmiin on sota. Fundamentalistit osaltaan asettavat globaalille jihadille pohjaksi islamilaisen identiteetin.

Tässä mielessä ainoa todellinen ero Isisin ja eurooppalaisten nationalistien välillä on se, sisällytetäänkö heidän toivomaansa uuteen maailmanjärjestykseen ihmisiä kansalaisuuden vai uskonnon perusteella. Sekä Isis että nationalistit toivovat 2000-luvun konfliktien tapahtuvan kilpailevien valtaklikkien hallitsemien tarkasti määriteltyjen kansojen välillä sen sijaan, että vastakkain olisivat kaikkien kansojen hallitsijat ja hallitut.

Turkin hyökkäys Rojavaan tulee olemaan uusi ennakkotapaus mielettömien sotilasinvaasioiden, etnisten puhdistusten ja suhteellisen egalitaaristen yhteiskuntakokeilujen tuhoamisen sarjassa. Se raivaa tietä seuraaville joukkomurhille ja kovenevalle sorrolle läpi maailman. Se vihjaa maailmasta, jossa Trumpin, Erdoganin, Bashar al Assadin, Jair Bolsonaron ja Vladimir Putinin kaltaiset etnonationalistiset itsevaltiaat ovat määräävässä asemassa, vehkeillen keskenään pysyäkseen vallassa ja luottaen Isisin kaltaisten ryhmien ajavan pelokkaat kansalaisensa luokseen “turvaan”.

Turkin hyökkäys osoittaa myös sen, ettemme voi luottaa Yhdysvaltojen, YK:n emmekä muidenkaan hallitusten tai ylikansallisten instituutioiden suojelevan rauhaa, saatikka sitten meitä. Meidän on annettava kaikkemme ruohonjuuritason järjestäytymiselle ja kansainväliselle solidaarisuudelle. Yksikään poliitikko, puolue tai armeija ei ajattele parastamme.

Monet republikaani-puolueen uusliberaalit senaattorit – kuten Lindsay Graham – ovat lopettaneet hetkeksi Trumpin uskollisen nöyristelyn ja seisovat nyt joidenkin samojen asioiden puolesta mistä mekin olemme yllä puhuneet. Tämä ei ole todiste anarkistien ja uusliberaalien yhteisestä agendasta. Sen sijaan se vahvistaa uuden kolmisuuntaisten konfliktien aikakauden saapuneen. Aikakauden, jossa nationalistit, uusliberaalit ja antiautoritääriset liikkeet käyvät kaikki toisiaan vastaan. Ja piru periköön ne jotka luottavat uusliberaalien huolehtivan turvallisuudestaan. Niiden Kiina-vastaisten mielenosoittajien jotka Hong Kongissa ovat anoneet apua Trumpilta ja Yhdysvaltain hallitukselta tulisi käsittää kuinka typerää se tänä päivänä on.

Isis varusti huippuvuosinaan joukkonsa Yhdysvaltojen Irakiin hylkäämällä modernilla ja raskaalla aseistuksella. Tätä vastaan pärjätäkseen SDF totesi ainoaksi vaihtoehdokseen Yhdysvaltojen asevoimien ilmatuen. Oli väistämätöntä että Yhdysvallat pettäisi SDF:n heti kun SDF kävisi USA:lle tarpeettomaksi, mutta SDF:llä ei ollut muitakaan vaihtoehtoja. Mitä meidän on tehtävä jotta tulevat fasismin ja fundamentalismin vastaiset liikkeet välttäisivät vastaavanlaisen tilanteen? Millaista järjestäytymistä tarvitsemme tässä hetkessä?

Tähän ongelmaan ei ole valtiollisia ratkaisuja. Kaikki hallitukset USA:sta Ranskaan ja Kiinasta Nicaraguaan ovat tänä päivänä keskittyneet ensisijaisesti oman valtansa säilyttämiseen eivätkä epätoivoisuuden ja levottomuuksien juurisyiden ratkomiseen. Jälleen, kuten kirjoitimme 2015:

Vallanpitäjillä – Washington, DC:stä Istanbuliin ja Raqqasta Mosuliin – ei ole toimivia ratkaisuja aikamme taloudellisiin, ekologisiin ja yhteiskunnallisiin kriiseihin. He keskittyvät sen sijaan tukahduttamaan omaa valtaansa uhkaavat yhteiskunnalliset liikkeet. Mutta missä tahansa kyseiset liikkeet murskataan, kanavoituu yleinen tyytymättömyys Isisin kaltaisiin organisaatioihin jotka pyrkivät ratkomaan samat ongelmat etnisella tai uskonnollisella sodankäynnilla – kollektiivisen vallankumouksellisen muutoksen sijaan.

Lainataksemme erästä Syyriassa oleilevaa anarkistia, joka kirjoitti viime joulukuussa kun ensi kerran kävi selväksi että Trump aikoo pettää Syyrian kurdit:

Älkööt kukaan unohtako, että Isis on ajettu nykyiseen suhteelliseen heikkoon tilaansa monietnisen, radikaali-demokraattisen ruohonjuuritason vastarintaliikkeen toimesta, johon kuuluu lukemattomia ympäri maailmaa tulleita kansainvälisiä vapaaehtoisia. Trumpin päätös pettää Isiksen vastainen kamppailu olkoon meille opetuksena: jokaisen vilpittömän ihmisen, joka aidosti haluaa pysäyttää Isiksen kaltaisten apokalyptisten, fundamentalististen terroriryhmien leviämisen, on lakattava luottamasta valtioon ja tuettava kaikin voimin hajautettuja, monietnisiä, egalitaarisia liikkeitä. On käymässä yhä selvemmäksi että ne ovat ainoa toivomme.

Sama kirjoittaja varoitti meitä siltä varalta että Trump onnistuu viemään aikeensa päätökseen:

Kylmän sodan jälkeinen USA:n hegemonian aikakausi on päättynyt. Uusi moninapainen aikakausi on koittamassa, jossa tyrannit hallitsevat autoritäärisiä etnovaltioitaan: ajattele Eurooppaa ennen Ensimmäistä maailmansotaa. Yhdysvaltain hegemonian loppua surevat liberaalit ja uuskonservatiivit kaipaavat aikakautta joka oli verinen painajainen miljoonille. Vasemmistolaiset (ja anarkistit?) jotka kuvittelevät tämän muutoksen olevan hyviä uutisia ovat hölmöläisiä, taistellen eilispäivän sodassa eilispäivän vihollista vastaan, tunnistamatta ympärilleen ilmestyviä uusia painajaisia. Tämän uuden aikakauden saapumista juhliva autoritääristen sosialistien ja fasistien tosiasiallinen punaruskea liittouma taas kiirehtii meitä kaikkia uuteen uljaaseen maailmaan, jossa yhä suurempi osa maailmasta muistuttaa Syyrian sisällissodan pahimpia tantereita.

Kaikkien omatunnon ihmisten tulisi mobilisoitua välittömästi asettaakseen seuraamuksia Turkin vastenmieliselle hyökkäykselle ja levittääkseen visiota tulevaisuudesta ilman tyranniaa tai sotaa. Jos jätämme sen tekemättä ovat seuraukset kauhistuttavia.

Lisää lukemista

The Threat to Rojava: Anarkisti Syyriassa puhuu Trumpin vetäytymisen todellisesta merkityksestä – eräs anarkisti kirjoitti tämän Syyriassa joulukuun lopulla Trumpin ilmoitettua ensi kertaa suunnitelmastaan päästää Erdogan hyökkäämään. Tämä yleiskuva tilanteesta on valitettavasti nyt vielä ajankohtaisempi kuin julkaisuhetkellään.

“The Struggle Is not for Martyrdom but for Life” – Anarkisti-sissien kanssa Rojavassa käyty kriittinen keskustelu aseellisesta kamppailusta.

The Borders Won’t Protect You – But They Might Get You Killed – Analyysi rajojen, muukalaispelon, niin kutsutun “pakolaiskriisin” ja terrori-iskujen välisistä suhteista ja niistä prosesseista joiden kautta Isiksen kaltaiset ryhmät ja länsimaalaiset nationalisti-poliitikot hyötyvät toistensa voitoista.